Viime kevään ponnistelin kovasti saadakseni noita roppaan kertyneitä kilojani laskemaan. Ja onnistuinkin mielestäni melko hyvinkin. Ikävä kyllä, vaikka olen yrittänyt pitää tuota elintapamuutosta yllä, jotenkin salakavalasti noita kiloja on kuitenkin jostakin löytynyt takaisin.
Pitäisi siis todellakin tehdä jotakin, ja mikä olisikaan parempi houkutin, kuin tuleva kesä, jolloin toivon mukaan on viime kesästä poiketen heti alusta alkaen lämmintä ja aurinkoista.
Siispä pitäisi ottaa itseään niskasta kiinni. Niin, pitäisi ja pitäisi. Vaikka kuinka tietää, että pitäisi jättää hiilihydraatit vähemmälle, eli siis peruna, riisi ja makaroni, ja tietenkin leipä. Niin kuitenkin sitä huomaa ahmivansa liikaa.Tosin olen nyt siirtynyt osin juuresleipään, joten saan osan päivittäisestä kasvisanniksestani, jo aamukahvipöydässä aamulenkin jälkeen. Tuon leivänpäällisen olen sentään osin saanut pidettyä sellaisena kuin pitäisi, eli koitan välttää makkaroita, ja korvaan ne kokolihaleikkeleillä.
Ruokamäärätkin olen yrittänyt pitää kohtuullisena, eli vain se yksi lautanen. Siihen sitten ruokaa suositusten mukaisesti noin suurinpiirtein eli noin nyrkillinen kaikkea. Lihaa taitaa kuitenkin jostain kumman syystä siihen lautaselle siirtyä hiukan enemmän, mutteihan lihan pitäisi lihottaa, eihän?
Karamellejen syömistä olenkin sitten vältellyt, mitä nyt joskus sorrun Fazerin siniseen. Taitaapa yksi syyllinen kilojen karttumiseen kuitenkin olla tuo leipominen. Pitäisi jälleen palata siihen vuosien takaiseen, jolloin kaikki tiesivät, että jos halusi nauttia jotain hyvää kahvin kera, niin oli syytä tuoda ne mukanaan.
Elän siis toivossa, että kesäkuussa olen jälleen samoissa mitoissa ja kiloissa kuin viime vuonna. Toivottavasti en pety pahasti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti